Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Kehitysapua on kritisoitu kiihtyvällä tahdilla Matti Kääriäisen ”Kehitysavun kirous” -kirjan julkaisemisen jälkeen. Aivan viime aikoina aihe on ollut tapetilla erityisen paljon uuden hallituksen päätettyä leikata kehitysavusta 300 miljoonaa euroa. Dodo ry:n Tany Maitso -hankkeen ja epäilemättä muidenkin kansalaisjärjestöjen toteuttamien kehitysyhteistyöhankkeiden näkökulmasta leikkaukset ovat ikäviä, sillä useita hyvin toimivia hankkeita saatetaan joutua keskeyttämään.

On erittäin hyvä asia, että kehitysavusta keskustellaan ja sen epäkohtiin halutaan puuttua. On kuitenkin harmillista, että kritiikistä usein loistaa perehtymättömyys aiheeseen ja omien näkemysten perusteleminen satunnaisten internethakujen avulla. Esimerkkinä tällaisesta toimii hyvin Nur Mohamedin blogiteksti Uuden Suomen sivuilla 30.5. Mohamed nostaa Madagaskarilla toimivan Tany Maitso -hankkeen huonoksi esimerkiksi kehitysavun toteutuksesta ja Kepan rahojen käyttämisestä linkittämällä maininnan ”biodynaamisesta rottientorjuntamenetelmästä” Tany Maitson nettisivuille. Vaikka esimerkki sivuutetaan parilla lauseella, on hänen sanomansa niin harhaanjohtava, että koemme velvollisuudeksemme korjata virheet.

Ensimmäinen virhe koskee Kepan roolia kehitysyhteistyössä. Kepa ei ole hankkeiden rahoittaja vaan kehitysyhteistyötä toteuttavien kansalaisjärjestöjen kattojärjestö, joka tarjoaa mm. neuvontaa ja koulutusta kehitysyhteistyön toteuttamiseksi mahdollisimman hyvin. Kehitysyhteistyöhankkeiden rahoitus tulee pääasiassa ulkoministeriöltä, minkä lisäksi pienet hankkeet keräävät 15 % rahoituksestaan itse vapaaehtoisvoimin. Sekä ulkoministeriö että Kepa ovat jo pitkään korostaneet kestävyyden tärkeyttä kehitysyhteistyössä, eikä pelkkää materiaalista tukea sisältäville hankkeille juuri myönnetä rahoitusta.

Toinen virhe tekstissä koskee Tany Maitson aktiviteetteja. Mohamed linkittää ”biodynaamisten rotanloukkujen” kehittämisen Tany Maitso -hankkeen sivuille ja vihjaa tällaisen toiminnan olevan rahojen hukkaan heittämistä. Kommentti on hämmentävä ja harhaanjohtava monestakin syystä. Ensinnäkin ”biodynaamiset menetelmät” ovat Rudolf Steinerin kehittämiä viljelymenetelmiä, jotka pohjautuvat osittain astrologiaan. Tällainen toiminta ei ole koskaan ollut osa Tany Maitsoa. Tany Maitsossa noin viisi vuotta sitten mukana olleessa rottientorjuntamenetelmässä oli kyse rottakannan tuhoamisesta syöttipeltojen avulla ennen rottien lisääntymisvaihetta. Menetelmä on laajasti käytössä mm. Kaakkois-Aasiassa ja Indonesiassa, sillä se on edullinen, tehokas, sekä ympäristö- ja ihmisystävällinen keino vähentää hävikkiä riisipelloilla ja pienentää rottien kantaman ruton leviämisriskiä. Tany Maitsossa luovuttiin rottientorjunta-aktiviteetista, sillä se edellytti vahvaa yhteistyön kulttuuria, jota tuolloin vasta aloittaneessa hankkeessa mukana olleiden kylien välille ei ollut ehtinyt syntyä. Hankkeessa päätettiin siksi keskittyä muihin aktiviteetteihin, joihin oli kokonaishyödyn kannalta järkevämpää panostaa. Hämmentävää Mohamedin kommentissa on myös se, että hän ei ilmeisesti ole käynyt nettisivuillamme aivan viime aikoina, sillä hänen linkkinsä takana kerrotaan vain Tany Maitson nykyisistä aktiviteeteista, ei rottien torjunnasta.

Olemme Tany Maitsossa monien kehitysyhteistyökriitikoiden kanssa samaa mieltä siitä, että suora materiaalinen tuki ja kehitysapu, jossa ulkopuolelta sanellaan, kuinka kohdemaassa tulisi toimia, on monella tapaa ongelmallista. Tällaisen kehitysavun määrä on kuitenkin koko ajan vähentynyt ulkoministeriön tiukennettua kriteerejä tuen myöntämiselle. Tany Maitsossa, kuten monissa muissakin kansalaisjärjestöjen toteuttamissa hankkeissa, kehitysyhteistyö on pääasiassa neuvontaa, koulutusta ja paikallisten ohjaamista tuntemaan oikeutensa ja hyödyntämään yhteistyötä yhteisön tarpeiden saavuttamiseen pitkällä tähtäimellä. Tany Maitsossa on esimerkiksi työskennelty jo usean vuoden ajan, jotta hankekylissä perustetut kyläyhdistykset tulisivat toimeen itsenäisesti Tany Maitson päättymisen jälkeen.

Lopuksi haluaisimme vielä nostaa esiin Mohamedin kritiikin Kepan ilmastonmuutoksen torjuntaan käyttämistä varoista. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristöstä huolehtiminen kuuluvat olennaisesti kehitysyhteistyöhön, sillä köyhät maat kärsivät mm. ilmastonmuutoksen seurauksena runsastuvista tulvista ja kuivuudesta sekä metsien vähenemisen johdosta lisääntyvästä eroosiosta kaikkein eniten. Esimerkiksi Madagaskarilla yli 80 % väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella eli käytännössä suoraan maasta: jos sato epäonnistuu, he eivät syö. Ihmisten lisäksi ilmastonmuutoksesta ja metsien vähenemisestä kärsii myös saaren ainutlaatuinen luonto. Noin 80 % Madagaskarin lajeista on endeemisiä eli niitä ei tavata missään muualla maailmassa. Suurin osa näistä lajeista on riippuvaisia saaren metsistä, joista on arvioiden mukaan jäljellä enää noin 16 %.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja muut ympäristöasiat muodostavat yhden kahdeksasta Istanbulin periaatteesta, joiden avulla ohjataan kansalaisjärjestöjen toteuttamaa kehitysyhteistyötä. Ilmastonmuutoksen torjunta ei siis ole resurssien haaskaamista vaan velvoitteiden noudattamista.

Kaisa Torppa
Tytti Tuoriniemi
Petra Piitulainen
Tany Maitso -hanke

Puiden istuttaminen on ollut yksi Tany maitson tärkeimpiä aktiviteetteja hankkeen alusta lähtien. Vuonna 2014 aloitettiin paikallisten puulajien istuttaminen, mikä sai heti kyläläisten vankan tuen ja suosion. Aluksi suurin osa kyläyhdistyksistä hankki taimensa taimikasvattamosta, mutta tänä vuonna kaikki yhdistykset kasvattavat taimensa itse.

1479482_573258562744513_759351588_n

Kotoperäisiä puulajeja istutettiin Farafanganassa jo viime vuonna, mutta tuolloin taimet olivat peräisin taimikasvattamosta. Kuvassa Farafanganan taimikasvattamo loppuvuodesta 2013. Kuva: Haingotiana Ramiarinjanahary

Kuten kaikissa Farafanganan hankealueen kylissä, Mandoviassa, Andrafiassa, Analamelokassa ja Morafenossakin taimikasvatus on lähtenyt lupaavasti käyntiin. Siemenet kylvettiin tammikuun jälkimmäisellä puoliskolla ja nyt kaikilla kylillä on 150–800 vajaa 10 cm mittaista tainta.

Useimmissa kylissä taimien hoitamiseen on nimetty yksi vastuuhenkilö, mutta muutkin yhdistyksen jäsenet osallistuvat taimien hoitamiseen. Mandoviassa vastuuhenkilönä toimiva Fitiava kertoo kylän valinneen kasvatettaviksi lajeiksi sellaisia, jotka kasvavat nopeasti ja ovat helppoja hoitaa. Lajien malagassinkieliset nimet ovat vapaky ja hazo sefa. Taimien istutukselle on varattu yhteismaata läheltä kylää paikasta, joka on hyvin suojassa mahdollisten maastopalojen varalta. Fitiavan mukaan taimet ovat valmiita istutettavaksi tähän paikkaan kesäkuun puolivälissä.

IMG_6210

Taimista pidetään Andrafiassa hyvää huolta myös istutuksen jälkeen! Tämä viime kesänä noin puolimetrinen taimi on suojattu paahtavalta auringolta kuivilla oksilla. Kuva: Tytti Tuoriniemi

Andrafiassa, Analamelokassa ja Morafenossa taimien kasvatus sujuu samaan malliin ja suurin piirtein samassa aikataulussa, vaikka kasvatettavat lajit hieman vaihtelevat, vain vapaky tuntuisi olevan kaikkien kylien yhteinen suosikki. Vaikka suurin osa lajeista onkin valittu niiden kasvuominaisuuksien ja myöhemmän hyödynnettävyyden perusteella, kyläläiset ymmärtävät hyvin myös puuston positiiviset ympäristövaikutukset, ja monissa kylissä puita kasvatetaan peltometsäviljelyn oppien mukaisesti. Yvon Analamelokasta kertoo, että taimet istutetaan kylän viljelysten ympärille tarjoamaan suojaa ja parantamaan maan kosteustasapainoa ja rakennetta.

Kaikki kyläyhdistykset ovat saaneet osaamisensa taimien kasvattamiseen joko Tany maitson tai Dodon aikaisemman Manombon hankkeen kautta, ja kyläyhdistystoimintaankin ollaan erittäin tyytyväisiä. Puiden istuttamisen lisäksi lukutaitokoulutukset, uusien viljelytekniikoiden oppiminen ja mehiläisten kasvattaminen keräävät aktiviteeteista erityisen paljon kiitosta. Kehitettävääkin kuitenkin riittää: ainakin Morafenossa ja Mandoviassa kasvatettavien kasvien valikoimaa haluttaisiin entisestään monipuolistaa neilikkaan, pippuriin, kookokseen ja litseihin.

Taimitarhan hoitaminen ja puiden istuttaminen vaikuttaa siis olevan suosittua puuhaa joka kylässä. Bruno Morafenosta kertoo jopa haluavansa toimia taimitarhan hoitajana aina. ”Kotoperäisten puiden kasvattaminen on tärkeää sillä se tarjoaa jälkipolville heidän tarvitsemaansa puuta, luo ympärillemme vihreän ympäristön ja auttaa suojelemaan [Manombon] metsää”, hän sanoo.

Teksti: Kaisa Torppa

IMG_5565

Kotoperäisiä puita kasvatetaan myös muilla Tany maitson hankealueilla. Tämän taimen koti on Amboditanimenan kylä Ranomafanassa. Kuva: Tytti Tuoriniemi

makiLauantaina 15. marraskuuta vietettiin tuttua Ravintolapäivää, ja Tany Maitsokin oli
perinteiseen tapaan tarjoilemassa herkkuja. Tavanomaisesta poiketen emme kuitenkaan
pitäneet ravintolaamme Dodo ry:n toimistolla, vaan meillä oli pöytä katoksineen Teurastamon pihalla. Heti aamusta alkaen piha alkoi täyttyä herkullisista tuoksuista, kun useat eri ravintolat nousivat pystyyn ja alkoivat loihtia tuotoksiaan. Niinpä mekin laitoimme glögit hautumaan ja friteerauspadat porisemaan.

Menussa meillä oli tänä päivänä tarjolla paikan päällä friteerattuja sambosia papu- sekä kassavatäytteellä, sekä jälkiruokana suussa sulavaa rommisuklaa- ja banaani-kakkua kermavaahdolla. Kakun kanssa maistui tumma madagaskarilainen kahvi taikka itse valmistettu vaniljainen glögi. Ruokien lisäksi esillä oli myös muutamia esitteitä Tany Maitsosta, ja kiinnostuneille kerroimme toki lisää hankkeesta.

Vaikka marraskuinen ilma oli jo melko kolea, päivä oli erittäin mukava ja antoisa. Ja mikäs sen paremmin pitää lämpimänä kuin kuuma glögi sekä tanssi madagaskarilaisen musiikin tahtiin!

Ja kotileipureille tässä vielä herkullisen rommikakun ohje.

SUKLAAROMMIKAKKU

Pohja:

4 kpl kananmunia
2 dl sokeria
50 g Voita tai margariinia
170 g Tummaa suklaata
2.5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Lisäksi tarvitset vuokaan korppujauhoja.

Kostutus:

1 dl vettä
0.5 dl sokeria
0.5 dl tummaa rommia

Valmistusohjeet: Sulata suklaa ja rasva vesihauteessa tai mikrossa. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää munavaahtoon vuorotellen jauho-leivinjauheseosta ja suklaa-voisulaa.

Kaada taikina voideltuun, seesaminsiemenillä jauhotettuun kakkuvuokaan ja kypsennä torttua 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Kumoa pohja hieman jäähtyneenä.

Kiehauta vesi ja sokeri. Lisää rommi sokeriveteen. Kostuta torttu rommivedellä ja anna maustua viileässä seuraavaan päivään. Tarjoa kermavaahdon kera.

tarjoilut

Teksti ja kuvat: Emma Korhonen

Kirjaston avajaiset Tolongoinassa

Tolongoina tuli mukaan Tany Maitsoon hankealueistamme viimeisimpänä, minkä vuoksi aikuisten lukutaitokoulutuksille on edelleen löytynyt kysyntää. Lukutaitokoulutusten yhteydessä kyläläisten haave kirjastosta niin koululaisten, kyläyhdistysten jäsenten kuin muidenkin alueen asukkaiden tarpeisiin, alkoi elää. Kyläläisten aloitteesta ja Tany Maitson sekä paikallishallinnon tuella saatiin vireille kirjastohanke, ja lopulta koitti odotettu hetki – kirjaston  avajaiset.

Seurantamatkalla kuvasimme avajaistunnelmia järjestelyistä juhliin.

IMG_5750

Tany Maitson koordinaattori Haingotiana Ramiarinjanahary kirjaston malagassinkielisen osaston järjestelypuuhissa avajaisten aattoiltana.

IMG_5724

IMG_5840

Tany Maitson Tolongoinan alueen teknikko Radezy piti puheen kirjaston avajaisissa. Avajaiset järjestettiin erityisesti tilaisuutta varten varatussa salissa, sillä pieneen kirjastoon kaikki eivät olisi millään mahtuneet paikalle.

IMG_5885

Kirjaston avajaisiin kutsuttiin kaksi edustajaa Tolongoinan jokaisesta kyläyhdistyksestä. Lisäksi avajaisiin osallistuivat paikalliset opettajat, uudet kirjastonhoitajat, Tany Maitson teknikko ja koordinaattorit sekä paikallishallinnon edustajat.

IMG_5989

Ei madagaskarilaisia juhlia ilman tanssia!

 

Kirjastonhoitajien ja Tolongoinan alueen kyläläisten odotukset kirjastoa kohtaan olivat korkealla. Alueella oli aiemmin ollut kirjasto, mutta sen perustaneen hankkeen lakattua kirjasto ei enää saanut rahoitusta ja se suljettiin. Uuden kirjaston perustamisessa paikallishallinto saatiin toimimaan rahoittajana alusta asti jatkuvuuden takaamiseksi. Tolongoinan kaupunki maksaa nyt myös kahden kirjastonhoitajan palkat.

IMG_6025

Kirjastonhoitajat, Leontine Sojavelo (vas.) ja Rija Honoré Razafindrakoto (oik.) kirjaston ovensuulla

IMG_6018 photo d3893825-b0b3-47e3-9482-d29191f6f919.jpg

Kirjastonhoitajien innostus uutta kirjastoa kohtaan loisti ulos. Nuori kirjastonhoitaja Rija Honoré Razafindrakoto oli hiljattain joutunut jättämään yläkoulun kesken, koska hänen vanhempansa tarvitsivat häntä elannon turvaamiseksi. ”Minulle kävi niin kuin monelle muullekin kanssani samaan tilanteeseen joutuneelle: olen parempi kirjojen kuin sirpin kanssa. Teen mieluummin töitä kirjastossa kuin raskasta työtä pelloilla. Samalla voin auttaa kavereitani. Kirjasto kiinnostaa luultavasti erityisesti koululaisia, koska siellä on paljon heille sopivia kirjoja. Muitakin varmasti kiinnostaa, koska kirjasto on ainoa laatuaan alueella.”

Leontine Sojavelo toimii uuden kirjastonhoitajan pestinsä lisäksi myös yläkoulun sihteerinä. Hän teroitti, että onnistunut kirjastonhoitaminen tarvitsi kirjastonhoitajien lisäksi myös pormestarin ja yhteisön tukea. Lähtökohtaisesti kirjat oli tarkoitettu luettaviksi paikan päällä, mutta juuri perustettu kirjastokomitea kehitteli parhaillaan toimivaa lainaussysteemiä, jotta keskustasta kaukana asuvatkin saattoivat hyötyä kirjastosta mahdollisimman paljon. ”Erityisesti on kyselty maatalouteen liittyviä kirjoja sekä koululaisten koetehtäväkirjoja. Toivon, että saamme vastattua noihin kyselyihin ja pystymme päivittämään kirjaston valikoimaa.”

Tany Maitson koordinaattori Haingotiana Ramiarinjanahary lupasi antaa ohjeistusta, kuinka kirjalahjoituksia saattoi pyytää järjestötoimijoilta.

Avajaisten juhlavat puheet hehkuttivat Tolongoinan kyläyhdistysten yhteishenkeä ja kirjastohankkeen mahtavuutta. Kirjasto oli onnistuneen yhteistyön hedelmä, josta saivat nauttia kaikki Tolongoinan alueen asukkaat. Tany Maitson järjestämän lukutaitokoulutuksen käyneille kirjasto loi konkreettisen paikan käydä hyödyntämässä ja ylläpitämässä opittua taitoa. Osalle kirjastohankkeesta etukäteen tietämättömistä tolongoinalaisista taas tuli yllätyksenä, että kirjastossa käyminen todella oli maksutonta. Tämän kuultuaan kylän laidalla lastenvaatteita ompeleva yrittäjänainen alkoi hymyillä: ”Ehkä voisin käydä katsomassa, jos sieltä löytyisi käsityökirjoja”.

 

Teksti ja kuvat: Tytti Tuoriniemi

Kyläyhdistyksen jäseniä melkein valmiin riisivarasto- ja toimistorakennuksen edessä

 

Ialatsaran kyläyhdistyksen puheenjohtaja Joseph Razafylla on syytä hymyyn. Yhdistyksellä menee hyvin. Jäsenet ovat motivoituneita ja aktiivisia kaikissa Tany Maitson toiminnoissa. Kylään rakennetaan parhaillaan riisivarastoa, jonne jo hankitut 1000 kiloa riisiä on tarkoitus siirtää heti rakennuksen valmistuttua. Varaston yläkerta on varattu kokous- ja toimistotiloiksi. Yhdistys viljelee myös vihanneksia ja tuottaa hunajaa. Pääprojektikseen yhdistyksen jäsenet ovat valinneet sikojen kasvatuksen. Erityisen innostuneita he ovat kuitenkin kotoperäisten puiden istuttamisesta ja ovat aloittaneet yhteistyön myös MNP:n (Madagascar National Parks) kanssa. ”Meistä on tullut metsäpoliiseja”, naurahtaa Razafy. Yhdistys on verkostoitunut laajalti ja toimii käytännössä jo täysin itsenäisesti.

IMG_5523

Bernard Ranalo

Yhdistyksen jäsen, Bernard Ranalo, muistelee aikaa ennen Tany Maitsoa ja kertoo hankkeen olleen tärkeä ja iso asia kyläläisille. Hän nostaa esiin erityisesti puiden siemenet ja hedelmäpuiden kasvatuksen; ennen Tany Maitsoa kyläläisillä ei ole ollut hedelmiä. Bernard kuten lähestulkoon kaikki kyläläiset osaavat lukea. Tany Maitso on myös tarjonnut koulutusta budjetointiin ja seuraava isompi tavoite siintää jo yhdistyksen jäsenten silmissä: kylään olisi saatava riisinkuorintakone. Koneen hankkiminen on erityisen tärkeää Ialatsaralle, sillä kylä sijaitsee vuoristoisella seudulla eristyksissä muista kylistä. Koneen hankittuan kyläläiset voivat myös tarjota palvelua lähikylille ja saada siitä lisäansioita. Joseph Razafy on jo käynyt katsomassa riisinkuorintakoneiden hintoja ja tavoitteen rahallinen arvo on selvillä: kone maksaa 4 miljoonaa ariarya eli noin 1200 euroa. ”Nyt teemme töitä hullun lailla, jotta saavutamme tavoitteen”, hän kertoo.

IMG_5530

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Joseph Razafy esittelee yhdistyksen riisivaroja

 

IMG_5532

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Tytti Tuoriniemi ja Kaisa Torppa

Kuvat: Tytti Tuoriniemi

Seminaari Ranomafanassa

Tany Maitson uusi hankevaihe polkaistiin käyntiin Ranomafanan seminaarissa.

Tany Maitson hankekylien edustajat, työntekijät ja kolme Suomen-ryhmän aktiivia olivat kerääntyneet tilavalle parvekkeelle. Seminaari oli aluillaan ja esittelykierros käynnissä. Morafenon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Bruno astui ringin keskelle vakava ilme kasvoillaan. Yhtäkkiä hän virnisti hassusti, ja kaikki nauroivat. Monet muutkin keksivät omaperäisiä tervehdyksiä. Sitten nautimme kahvia ja suomalaisia keksejä, ja kuuntelimme Ranomafanan kansallispuiston vesiputouksen kohinaa taustalla.

Kuva

Kuva: Rabiaa naurattaa

Seminaarissa hankekylien edustajat opettelivat omien hankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Se järjestettiin Ranomafanassa Valbion tutkimuskeskuksen uudessa Namanabe Hallissa. Rakennuksen rahoittajiin kuuluu Helsingin yliopisto. Tyylikäs ja uudenaikainen talo poikkesi suuresti kaikista muista rakennuksista, joissa olen Madagaskarin maaseudulla vieraillut.

Kuva

Jokainen hankekylä oli valinnut seminaariin kaksi osallistujaa, miehen ja naisen. Ranomafanan ja Farafanganan osallistujien yhteiskuljetukset saapuivat ajallaan, mutta tolongoinalaiset eivät olleet yhtä onnekkaita. Tolongoinan hankealue sijaitsee noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Ranomafanasta, mutta minibussi teki matkaa koko yön. Tie on mutkitteleva ja kuoppainen, ja huono sää vaikeutti ajamista entisestään. Yön aikana matkustajat joutuivat työntämään bussia moneen otteeseen. Kun tolongoinalaiset pääsivät lopulta perille, he esittivät meille muille taputustervehdyksen, jota olivat harjoitelleet matkan aikana. Vaikuttavaa!

Kuva

Seminaariin oli kutsuttu puhujaksi Malagasy Mahomby -järjestön kouluttaja. Hän vertasi luennossaan hankkeen hallinnointia puun kasvattamiseen. Yleisö kuunteli hiljaa ja kiinnostuneena, esittäen välillä kysymyksiä. Myöhemminsuomalaiset esittelivät Dodon toimintaa ja näyttivät kuvia edelliseltä hankematkalta. Moni iloitsi tunnistaessaan itsensä ja perheensä kuvista.

Viikonlopun aikana hankesuunnitelmia työstettiin ryhmissä, joita ohjasivat Tany Maitson madagaskarilaiset työntekijät. Niissä laadittiin budjetti ja hankeaikataulu. Sunnuntaina jokaisen työryhmän oli määrä esitellä työnsä tulos. Aamulla ryhmät työstivät kuumeisesti papereitaan, ja iltapäivällä kaikki oli valmista.

Kuva

Kyläyhdistykset ovat itse valinneet hankkeet, joiden alkuinvestoinneista Tany Maitso kustantaa puolet. Niihin kuuluu muun muassa valkosipulin ja riisin kasvatusta sekä mattojen kudontaa. Moni kyläyhdistys valitsi hankkeekseen sian- tai kanankasvatuksen. Useimmissa kylissä viljellään jo valmiiksi kassavaa, joka on sikojen pääasiallinen ruoka. Eläinten pidosta saa lisäksi lannoitetta viljelmille. Sikahankkeiden ideana on ostaa pieni, halpa porsas, lihottaa se suureksi ja arvokkaaksi ja myydä eteenpäin. Tämä on Madagaskarin maaseudulla yleinen elinkeino ja siitä saa hyvän tuoton lyhyessä ajassa.

Kuva

Kuva: Herisoa esittelee hankesuunnitelmaa.

Syntyi keskustelua sikojen lihottamisesta: suomalaisten mielestä elinkeino ei vaikuttanut kovin kestävältä. Yhdistysläiset tähdensivät, että tarkoitus olikin hankkia varoja pidemmän tähtäimen suunnitelmia varten. Näitä ovat esimerkiksi riisinkuorintakoneen ostaminen ja maalaispankin perustaminen.

Seminaarin aikataulu oli haastava, ja osallistujat joutuivat tekemään paljon työtä ja pitkiä päiviä. Kaikki oppivat kuitenkin tarvittavat tiedot hankkeiden viemiseksi eteenpäin. Palattuaan kotikyliinsä he jakavat tietonsa muille.

Kuva

Päätös kutsua tilaisuuteen vain yksi ulkopuolinen puhuja osoittautui hyväksi, sillä kynnys osallistua keskusteluun pysyi matalana. Hankealueilla työskentelevät teknikot ja Antananarivon koordinaattorit vetivät työpajat mallikkaasti läpi. Jälkimmäiset olivat myös tehneet hienoa työtä seminaarin suunnittelussa ja järjestelyissä. Meille suomalaisille jäi sivustakatsojan rooli, kuten kuuluikin. Käytimme aikamme seminaaria edeltäneen hankematkan muistiinpanojen ja kuvien läpikäyntiin.

Viikonlopun päätteeksi juhlimme Valbiolla. Tarjolla oli madagaskarilaista juhlaruokaa ja iloista musiikkia, joka veti tanssilattian täyteen. Lopulta tanssimme kaikki isossa letkassa, ja hauskaa oli! 

Kuva

Teksti: Kaisa H., hankekoordinaattori

Kuvat: Petra Piitulainen, Kaisa Honkala ja Titta Lassila

Café Gasy tarjoili vaniljan ja rommin maustamia herkkuja marraskuisena ravintolapäivänä

Ravintolapäivänä 16.11. Dodon Vironkadun toimisto muuntui madagaskarilaisia herkkuja tarjoilevaksi kahvilaksi.

raflapäivä2Valmistelut ja tutustuminen reseptivaihtoehtoihin oli aloitettu vapaaehtoisten toimesta muutamaa viikkoa aiemmin. Itse tehtyjä jugurtteja varten keräsimme pilttipurkkeja tutuilta ja edellisenä iltana kävimme yhdessä kaupassa ja leivoimme suurimman osan kakuista. Lauantaiaamuna toimme kaiken tarvittavan paikalle, koristelimme toimiston ja jännitimme ehtivätkö uunituoreet sambossat ajoissa paikalle.

Asiakkaita oli runsaasti ja heidän joukossaan oli sekä uusia että vanhoja tuttuja. Kasvistäytteiset suolaiset sambossat olivat päivän hittituote ja erityisesti rommi-suklaakakku sekä madagaskarilainen kahvi saivat kiitosta. Madagaskarilaisen musiikin ja Tany Maitso -videon tahdittama tunnelma oli katossa!

Ravintolapäivän ensikertalaiselle tämä oli hauska tapa tutustua madagaskarilaisiin herkkuihin ja kahvilan pyörittämiseen. Onneksi mukana oli ravintolapäivän konkareitakin.

Kiitos kaikille tekijöille, apulaisille ja kävijöille! Ensivuonna uudestaan:)

-Hanna A., Tany Maitson vapaaehtoinen

Kuvat: Kaisa Honkala ja Hanna Aho

2013 188

Päivän madagaskarilainen jälkiruokalista oli seuraava:

SAMBOSSA LEGIOMA SY TSARAMASO – kasvissamosoja riisi- ja paputäytteellä

MOFO AKONDRO SY CRÊME CHANTILLY – banaanikakkua kermavaahdon kera

BISKY TOTOMBOANJO – maapähkinäkeksit

YAOURTA VANILA SY KONFITIRA MANGA – madagaskarilaisella vaniljalla maustettua jogurttia ja mangososetta

MOFO SOKOLA TOAKA – suklaa-rommikakku kermavaahdolla

BONBON COCO – kookospallot

Juomina madagaskarilaista kahvia, kaneli-vaniljateetä, kaakaota ja sitruuna-hunajamehua

2013 183

Tanymaitsolaisten banaanikakun ohje

reilu 1 dl sulanutta voita
2,5 dl sokeria
2 munaa
vaniljaa
3,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhoja
0,5 tl suolaa
1 purkki creme fraichea
2 banaania

2013 194 (2)Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita rasva, ranskankerma ja murskatut banaanit keskenään ja lisää vuorotellen sitä ja jauhoseosta muna-sokerivaahtoon. Paista uunissa 175 asteessa noin 40 minuuttia. Tarjoile kermavaahdon kera. Tuplaamalla ohjeen saat kakkua kokonaisen pellillisen. Mazotoa homana!

Uutena dodolaisena org-päivillä

Tuore tanymaitsolainen otti haasteen vastaan ja lähti mukaan Dodon org-päiville, vaikka uudet ihmiset ja touhuilut vähän jännittivätkin. 

Kuva

 

 

Olin vuoden 2010 syyskauden mukana Tany maitson vapaaehtoisryhmässä. Sitten lähdin maailmalle kuukausiksi enkä Suomeen palattuani syystä tai toisesta enää jatkanut toimintaa. Nyt olen innostunut Tany maitson touhuista uudelleen ja palannut riveihin entistä ehompana. Lähdin myös heti katsastamaan, minkälaista poppoota Dodon muista toimintaryhmistä löytyy. Vietin lokakuun viimeisen viikonlopun Dodon org-päivillä hyvässä porukassa maailmaa parantaen. En itse ainakaan heti keksi parempaa tekemistä viikonlopulle!

 Lauantaina me innokkaimmat olimme Otavan opiston oven takana niin aikaisin, että jouduimme odottamaan sateessa sen avautumista. Odotus kuitenkin palkittiin, sillä päivän mittaan pääsin tutustumaan muihin dodolaisiin ja kuulemaan, mitä kaikkea Dodossa oikein puuhataan. En ollut edes ymmärtänyt, kuinka paljon erilaista toimintaa Dodossa onkaan! Jokaisen hankkeen tai ryhmän jäsenet esittelivät toimintaansa ja kertoivat mietteitään siitä, miten ryhmät voisivat auttaa ja opettaa toisiaan. Joillekin se saattoi olla sellainen ”jep, nämä jutut tiedetään” –tyyppinen esittelykierros, mutta itselleni se oli ihan loistava! Sain kertaheitolla hyvän yleiskuvan koko toiminnasta.

 Esittelyiden jälkeen lähdimme ratkomaan globaaleja ongelmia oikein olan takaa. Mitä talouskasvun jälkeen? Mitä tehdä sirpaloituneelle tiedolle? Kuinka käsitellä ruokaturvaa? Miten taata demokratia? Toivottavasti tapahtuman vetäjä Titta muistaa lähettää ratkaisuistamme yhteenvedon myös Obamalle! Päivänohjelma huipentui osuuteen nimeltä Jääkarhun kita. Siinä rohkeimmat esittelivät omat ideansa Dodon ensi vuoden toimintaa varten, ja yrittivät innostaa muita mukaan. Suurin osa ideoista keräsi mukavasti kannatusta, ja pääsemmekin varmaan pian suunnittelemaan Pasilaan kestäviä ympäristöratkaisuja ja pohtimaan globaaleja ongelmia Dodon ”think tankissa”. 

 Ilta jatkui saunan merkeissä, jossa kuulemma oli huippusapuskaa, ja maailman pelastaminen jatkui ihan uudella tasolla. Itse en harmikseni lähtenyt saunomaan, sillä kotona odottava ympäristöpolitiikan oppimispäiväkirja ja nukkumatti veivät voiton. 

 Sunnuntai alkoi samoissa merkeissä kuin lauantaikin. Seisoin tällä kertaa ihan yksin etuajassa portilla, kun en ollut tajunnut ottaa koodia ylös. Onneksi ei satanut, ja pian alkoi muitakin kerääntyä paikalle. Sisätilossa päivä lähti verkkaisesti liikkeelle. Ymmärsin miksi, kun kuulin kuinka myöhään joidenkin maailmanparannus oli edellisenä iltana jatkunut. 

 Päivän mittaan syvennettiin lauantaina aloitettuja pähkäilyjä ja kehitettiin eteenpäin muutamia heränneitä ideoita. Lopputuloksena oli useita suunnitelmia tulevalle vuodelle, kuten uusi ruokaturvahanke sekä seuraavien org -päivien järjestäminen Oulussa. 

 Sunnuntai päättyi omalta osaltani iloiseen rupatteluun ja yhteystietojen vaihtamiseen. Viikonloppu oli mahtava ja suosittelen org –päiville osallistumista ihan kaikille, mutta erityisesti uusille dodolaisille! Ja lopuksi vielä yhteenvetona lista muutamista asioista mitä opin viikonloppuna: Dodossa on paljon toimintaa, maailmassa on muitakin välittäviä ihmisiä, talouskasvun jälkeen on elämää, ruoka suussa saa puhua jos on hyvä syy, saunomaan kannattaa lähteä ja liian ajoissa ei välttämättä kannata olla.

Marianne S.

Kuva

 

Associations have started practicing their chosen activity and the beneficts are expected in 3-5 months time.

After getting trained on the planning and management of associations’ projects, each association beneficiary of Tany Maitso has put the acquired knowledge in practice.

The chosen activity is different from one association to another. Most associations have opted the farming of pig, chicken or fish.  The pig breeding is more favored in Ranomafana and Tolongoina area whereas in Farafangana chicken farming is more popular.  This preference on pig breeding according to associations’ members is due of several reasons: technique is already known, the products marketing is still large and they can be sold in the local market or the benefits are reconed to be satisfying.  For chicken farming, the reasons are almost the same as for pig breeding and in addition it does not recuire a big amount of cash for starting.

Sikojen kasvatusta Iladitrassa

Pig breeding in Iladitra, Tolongoina

Besides the farming, other activities were chosen by the association such as mat making, rice selling, and garlic planting.

At the beginning, the sources of revenue are limited to the money collected from the vegetables gardening products, the contribution of each member and from the small remunerative activity. Starting in June 2013, the creation of income generating activity has been developed.  This is one of the milestones to achieve the long term objective and the autonomy of the associations.

kalankasvatusta

Fish farming at Iharananina

50% of the budget for starting a project was contributed by the association themselves and the rest was supported by Tany Maitso.  This system of supporting brought more encouragement to the beneficiaries and it increased their motivation as they can chose the activity they wished to do. So far, each activity is running  and managed well by the members.  For instance, the decision concerning the management of the business is mainly taken during the meetings of the association and the responsibility is well shared.

Depending on the activity, the benefit will be gained after three to five months after the activities’ have started. Some of the associations already have a plan to start another new activity, some envisaged to develop the existing ones.

– Haingotiana and Chantal, project coordinators in Antananarivo

Kyläyhdistysten omat projektit etenevät lupaavasti

Tany Maitson kyläyhdistysten valitsemat uudet projektit ovat lähteneet liikkeelle lupaavasti. Suunnittelutyö alkoi viime vuoden lopulla ja nyt on edetty projektien toteutusvaiheeseen. Suurin osa hankkeista on sian, kanojen tai kalojen kasvatusta. Lisäksi yhdistyksillä on muitakin uusia toimintoja, kuten mattojen teko, riisin myynti tai valkosipulin kasvatus.

Projektien tarkoituksena on opetella uusia elinkeinoja ja vahvistaa kyläyhteisöjen itsenäisyyttä. Ensimmäiset tuotokset saadaan kolmesta viiten kuukauteen toiminnan aloittamisen jälkeen ja osa yhdistyksistä suunnittelee jo projekteilleen jatkoa. Puolet projektien rahoituksesta tulee kyläyhdistyksiltä ja loput Tany Maitsolta.

Valkosipulintaimia

Garlic planting in Sahavondronana, Ranomafana

Madagascar Club! kutsui tutustumaan saarella toimiviin kehitysyhteistyöhankkeisiin ja maan kulttuuriin madagaskarilaisten rytmien ja tanssin kautta.

Tany Maitson, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Taksvärkin yhteistyössä järjestämä tanssitapahtuma houkutteli Madagaskarista kiinnostunutta väkeä Kulttuurikeskus Caisaan kesäkuun alussa. Illan aikana kuultiin hankkeiden toiminnasta esittelyvideoiden kautta ja päästiin tutustumaan Etvo-vapaaehtoisena Madagaskarilla työskennelleen Heini Rosqvistin valokuvanäyttelyyn. Ennen kaikkea tapahtumassa kuitenkin tanssittiin, ja madagaskarilainen tanssinopettajamme Njara Rasolomanana villitsi sekä vieraat että järjestäjät!

Kuva

Odotin iltaa jännityksellä, sillä vastasin suurelta osin tapahtuman suunnittelusta ja järjestelyistä. Mietin meneekö kaikki niin kuin pitää, tuleeko paikalle tarpeeksi ihmisiä ja toimiiko tekniikka… Huoleni osoittautuivat aivan turhiksi, sillä ilta kului, aloitusajan pientä venymistä lukuun ottamatta, aivan suunnitelmien mukaan. Ja kuten Madagaskarillakin sanotaan: mora mora! Otetaan iisisti!

Oikeastaan ilta jopa ylitti odotukset, sillä Njaran tanssitunti oli tajunnan räjäyttävä! On aika selvää, että hänen ensi syksyn kursseilleen tulee olemaan melkoinen kysyntä. Toivottavasti mahdun mukaan!

Sen lisäksi, että tapahtumassa oli hauskaa, se oli mielestäni hieno osoitus eri järjestöjen välisestä yhteistyöstä ja toimivasta kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta.

Toivottavasti onnistuimme tällä tapahtumalla houkuttelemaan riveihimme muutaman aktiivin lisää. Ja ennen kaikkea: milloin otetaan uusiksi?

Tapahtumasta voi lukea lisää Suomen luonnonsuojeluliiton blogista http://www.sll.fi/ajankohtaista/blogi/voiko-tanssimalla-suojella-luontoa ja

Manondroala-hankkeen nettisivuilta http://www.sll.fi/mita-me-teemme/kansainvalinen/madagaskar/ajankohtaista.

Kuva

Teksti: Kaisa T.

Kuvat: Mats Iittonen